– Mikä oli parasta päivässä?
– Koko perhe yhdessä.
Näin vastaa keskimmäinen muksumme usein iltakysymykseensä. Perheemme täydentyi kolmannella lapsella huhtikuussa. ”Koko perhe yhdessä” on saanut uusia merkityksiä.

Nyt meitä on viisi. Viisi tyyppiä, joita voi väsyttää, kiukuttaa, ärsyttää, nälättää, janottaa tai raivostuttaa ihan kunnolla. Milloin mitäkin. Viisi tyyppiä, jotka voivat kaivata halia tai omaa rauhaa, hassuttelua tai lepoa, energian purkua tai hiljaista hetkeä. Tunteiden määrä perheessä kasvoi siinä missä perheen kokokin.

Kahdestaan oli varmaan joskus päiviä, joissa ei ollut suuremmin negatiivisia tunteita. Jotka sujuivat tasaisen mukavasti. Enää sellaisia ei ole. Ei ole päivää, jolloin joku (tai kaikki) ei hermostuisi. Jolloin kaikki (tai juuri mikään) sujuisi tasaisesti.

Mutta nykyään osaa elää enemmän hetkissä. Niissä, joissa asiat pääasiassa sujuvat. Niissä jossa kaikki ovat yhdessä, vaikka ne eivät olisikaan päivän harmonisimpia hetkiä. Niissä, jotka ovat pohjimmiltaan elämän parhaita hetkiä.

En kaipaa tästä härdellistä mihinkään muualle. Kun kiukun määrä perheessä kasvoi, niin kasvoi myös rakkauden. Kun pidetään siitä kiinni, että parisuhteelle jää joka ilta pieni hetki, jolloin keskitytään vain meihin kahteen, niin voimat riittävät taas uuteen päivään.

Olen yhtä mieltä tyttäreni kanssa. Parasta päivässä on koko perhe yhdessä, vaikka niissä hetkissä kaksi juoksisi iltavillissä ja yhdellä olisi iltakiukku. Yöllä kun herään ja katson sänkyriviä ympärilläni tiedän, että tässä on paras paikka. Rakkaani vieressä ja koko perheen unisessa tuhinassa.