Olen naimisissa ensirakkauteni kanssa. Olin 18-vuotias, kun kohtasimme puolisoni kanssa. Se oli minun osaltani rakkautta toisella silmäyksellä. Siitä hetkestä on 14 vuotta. Pohdin tänään yhdessä, tiiminä, matkan taittamista.
Rakkaus ei ole 4G-liittymä, joka toimii ilman katkoja
Elinikäinen parisuhde on ollut aina unelmani. Rakastuneena nuorena ihmisenä se vaikutti suoralta ja helpolta tieltä. Se oli varmasti nuoruuden naiiviutta, mutta toisaalta myös kaunista luottavaisuutta. Uskoin, että pitkä parisuhde olisi hyvä tie kulkea ja onhan se ollutkin, mutta kaikenlaista todella yllättävää reitille on mahtunut.
Olen kiitollinen siitä, että saan olla naimisissa ensirakkauteni kanssa. Silti se ei tarkoita, että rakkaus olisi ollut helppoa tai rakkauteen ei olisi tarvinnut pettyä. Pettynyt olen ollut monta kertaa itseeni ja puolisooni, rakkauteenkin.
En tajunnut nuorena, että rakkaus ei ole valmis liittymäpaketti, joka otetaan hyllyltä kahden sydämen välille. Se ei olekaan 4G-liittymä, joka toimii aina yhtä tehokkaalla nopeudella ja yhtä leveällä kaistalla, katkoksitta sydämestä sydämeen.
Rakkaus on rakentamista. Se rakentuu rinta rinnan luottamuksen kanssa. Syvenee, vahvistuu ja muotoutuu meidän näköiseksemme, kun yhdessä rakennumme ja rakennamme. Rakkaus on melkoinen, mutta upea urakka. Se on kuin yhden maailman seitsemästä ihmeestä rakentaminen: hirmu työläs ja ihmeellisen hieno juttu.
Rukiinen rakkaus vaatii taikinajuuren ja aikaa
Rakkaus parisuhteessa on rukiista. Sitä joskus toivoisi, että se olisi lasten suosikki, nopeasti valmistuva herkullinen pikaruoka, mutta ei se ole.
Rukiisen rakkauden resepti:
- Sen pohjana on taikinajuuri, jossa on mukana molempien elämänhistorian rakkaus ja kipu.
- Rukiisen rakkauden pitää saada tekeentyä ja levätä.
- Siihen pitää kärsivällisesti lisätä monen monta kertaa rakkaudentekoja ja -sanoja.
- Sitä pitää valmistaa huolella ja rauhassa.
- Sen pitää saada kypsyä lämmössä kauan.
- Kaiken vaivan jälkeen rukiinen rakkaus on aitoa evästä, jota pitää silti muistaa leipoa säännöllisesti lisää.
Olen paljon miettinyt sitä, että elämässä sattuu meihin jokaiseen kylliksi. Kannattelevia, rakentavia, lohduttavia, hoitavia, lämpimiä ja turvallisia hetkiä ei voi olla liikaa. Siksi haluan parisuhteessamme yrittää rakentaa turvallista, kestävää ja lujaa rakkautta. Välillä se tuntuu mahdottomalta, niin vaikealta joskus tuntuu naimisissa oleminen kommunikaatiovaikeuksineen ja kasvukipuineen. Mutta vaikeuksien jälkeen totean aina uudestaan, tätä haluan: kasvaa yhdessä.
Kasvukivut kuuluvat yhteiseen matkaan
Luulen, että ilman puolisoani ja lapsiamme ajatteluni olisi kapeampaa. He kaikki ovat omalla persoonallaan, ajatuksillaan ja kysymyksillään tuoneet uusia ajatuksia ja sävyjä elämääni kasapäin. Koska saan jakaa ajatukseni ja he jakavat ajatuksiaan kanssani, uskon oppineeni näkemään asioita monipuolisemmassa perspektiivissä. Siitä olen iloinen, vaikka välillä on ottanut voimille jaksaa kehittää ja syventää ajatteluaan.
Kadunko sitä, että sitouduin nuorena? En ole koskaan katunut. Olen saanut enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. En ole saanut helppoa elämää, mutta merkityksellisen kyllä. Parisuhteessa erityisen hienoa on ollut se, että se luo turvallisen jatkumon, jossa saa muuttua enemmän omaksi itsekseen ja kasvaa rakkauteen.
En koe, että pitkän parisuhteen takia olisin jäänyt mistään paitsi, päinvastoin, olen saanut niin paljon enemmän.
Päivitys 2026: Parisuhdeohjaajana toimimista ja oman parisuhteen edelleen vahvistamista
Vietimme viime vuonna meidän parisuhteen 20-vuotisjuhlavuotta. Olen kirjoittanut siitä nykyisen parisuhdeohjausivustoni blogiin. Sieltä löydät myös runsaasti muita tekstejä, joita olen kirjoittanut enemmän ammatillisesta näkökulmasta.
Olen tukena parisuhteen haasteissa ja iloissa parisuhdeohjaajana Oulussa ja etäyhteyksin.