Vaikka yhteisiä vuosia on kertynyt jo aika paljon, välillä iskee paniikkiolo: riitänkö minä sinulle? Tunnetta on vaikea kuvata silloin, kun se ei ole päällä. Se tuntuu jälkeenpäin epätodelliselta. Yritän kuitenkin löytää sanat.
Kun paniikki iskee, tuntuu kuin oma arvo valuisi viemäristä alas. On olo, että olen aivan vääränlainen ja turha. Ahdistaa, mihinkään ei voi keskittyä. Tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat hauskempia ja parempia puolisoita.
Kun paniikkiolo iskee, kaipaan turvaa ja vakautta puolisoltani. Vahvistusta, että olen hänelle hyvä ja rakas. Kun saan kokemuksen ja vahvistuksen, että riitän, paniikki ja epävarmuus alkaa hälvetä. Hetken päästä on vaikea enää edes kuvitella, että olo oli niin ahdistunut.
Paniikkioloista jää nolo olo. Miten ihminen voi hukata itseluottamuksen ja turvan tunteen monien yhteisten vuosien jälkeen? Miten maa voi kadota jalkojen alta aivan yllättäen?
Uskon, että paniikilla on pitkät juuret Itsetunnon haavat ihmisessä ovat syvällä. Haavat voivat aktivoitua aivan pienestä vuosienkin turvallisuuden jälkeen. Paniikkiolon taustalla voi myös olla väsymystä. Väsyneenä asioiden mittasuhteen kasvavat.
Riitänkö minä -kysymys kaipaa lujaa ja varmaa vastausta. Kun ei itse vastausta muista, puoliso voi olla kallio, joka muistuttaa: ”Sinä riität.”