Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Tägi:

itsetuntemus

KommunikaatioTunteet

Sellaisenaan hyväksytty

Kirjoittajalta Tiia 14/10/2017

Mitä tarkoittaa sellaisenaan hyväksyminen?

Törmäsin Suomen Mielenterveysseuran sivuilla tähän kuvaukseen: ”Sellaisenaan hyväksyminen tarkoittaa, että henkilö – niin yhtä lailla lapsi kuin aikuinen – saa olla se, mitä hän on ja saa tuntea ja kokea kaiken sen, mitä hän itsestään löytää. Käytökseltä voidaan sen sijaan odottaa ja vaatiakin asioita, esimerkiksi toisten ihmisten kanssa toimeen tulemista.”

Monesti on tullut vuosien varrella pohdittua juuri tätä, mitä tarkoittaa se, että hyväksyy puolisonsa sellaisenaan.  Tarkoittaako se, että minun kuuluu olla iloinen ja hyväntuulinen puolisoni seurassa ja käsitellä muut tunteeni itsekseen, että tulen hyväksytyksi? Tarkoittaako se että, kun puran pahan oloni puolisooni, hänen kuuluu hyväksyä se?

Hyväksynnän tarve on ihmisen syvä tarve

Hyväksytyksi tuleminen on jo vauvaiästä lähtien ihmisen perustavanlaatuinen tarve. Se on tunnetta, että olen hyväksytty omana, ihanana itsenäni tähän perheeseen. Myöhemmin ihmisellä on tarve olla hyväksytty ystävien keskuudessa, puolison silmissä, työkaverina ja monissa elämän eri ihmissuhteissa. Kuitenkin monesti tämä tunne on säröillä. Tuntuu, ettei kelpaa, eikä ainakaan sellaisena kuin on, varsinkaan kaikkine tunteineen. Yritän tavoittaa sitä, mitä on saada olla sellainen kuin on ja samalla olla läheisessä ihmissuhteessa ja vastuussa käytöksestään.

Oma matka hyväksytyksi tulemiseen

Nykyään tunnen, että saan olla oma itseni parisuhteessa. En ole aina tuntenut niin ja koen, että se on ollut monen tekijän summa. En osannut ilmaista tunteitani tai pahaa mieltäni, varsinkaan rakentavasti. Suljin tunteita sisälleni ja räjähtelin niitä sitten ulos, kun tulitikku raapaisi ja kuppi meni nurin. En osannut kertoa, enkä edes tiennyt, mitä tarvitsen ja toisaalta en osannut pyytää, että tarpeitani täytettäisiin. En saanut arvostusta niistä asioista, joista sitä olisin kaivannut, enkä osannut itsekään arvostaa itseäni. En osannut pyytää tukea niihin asioihin, jotka olivat minulle tärkeitä. En tullut aina kuulluksi, enkä nähdyksi ja siihen oli osuutensa yhtä lailla minulla kuin puolisollani.

Tunteiden käsittely parisuhteessa

Paljon on tullut mietittyä sitä, mitä silloin kuuluisi tapahtua, kun puoliso tulee vaikka töistä myrskynmerkkinä. Miten osoitetaan puolisolle se, että on okei olla pahalla päällä, on okei olla vihainen, turhautunut, mitä tunteita päivä onkaan herättänyt. Ja miten toisaalta, kun tulee itse pahalla päällä, osaisi käsitellä pahan olonsa purkamatta sitä kuitenkaan puolisoonsa. Koska ajattelen, että harmistumiseen, vihastumiseen, turhautumiseen, loukkaantumiseen ja kaikkiin tunteisiin on jokaisella ihmisellä oikeus. Mutta vastuu käytöksestä säilyy tunteidenkin keskellä. Taito lohduttaa ja kuunnella, kyky ottaa vastaan lohdutusta ja kertoa tunteistaan ovat tärkeitä harjoiteltavia taitoja puolisoille. Myös taito säilyttää vähän välimatkaa toisen murheiden keskellä, ettei itse menisi itse tunteisiin mukaan, on tärkeä. Kaikessa ei ole suinkaan kyse minusta, vaikka huonolla itsetunnolla niin voi tuntua. Tilan antaminen toiselle ja toisen tunteille on tärkeää ja hyväksyntää.

Vastuu, anteeksianto ja kasvaminen yhdessä

Sellainen suhde ei toimi hyvin, jossa ei ilmaista omia tunteita toisilleen. Toisaalta sellainenkaan ei toimi hyvin, jossa niitä kaadetaan toisen päälle ja vaaditaan toista hyväksymään kaikki kaadettu. Ylilyöntejä sattuu ja niihin ratkaisu on tilanteiden läpikäyminen, vastuunottaminen ja anteeksipyytäminen. Sellaisenaan hyväksymisessä suuri osuus on myös on siinä, hyväksyykö ihminen itse itsensä. Hyväksyntä on osattava ottaa vastaan sekä itseltään ja muilta.

Tunnen, että olen hyväksytty puolisoni silmissä, mutta silti käytöksessäni on parantamisen varaa. Hyväksynnän tunne tulee siitä, että tunnen olevani tärkeä, arvostettu, arvokas ja rakas. Saan olla vihainen, kun siltä tuntuu. Oikein ei ole kuitenkaan kaatamalla kaataa sitä puolison silmille. Jos niin käy, on aika kantaa vastuu ja vaihtaa rakentavampaan tyyliin. Saan olla pettynyt. Oikein ei ole mököttää. Tärkeää on kertoa, että olen pettynyt. Puolison ei ole reilua kieltää sitä, että et voi olla pettynyt. Oikein on hyväksyä toisen tunne. Hyväksynnän osuus voi välillä mennä mönkään. Silloin on aika pyytää anteeksi ja yrittää uudelleen viisaammin ja paremmin.

Keskeneräisenä hyväksytty

Tulin siihen tulokseen, että olla hyväksytty keskeneräisenä on se juttu. Hyväksytty on puolisoni osuus, keskeneräisyys minun. Halu nähdä puoliso omana itsenään kaikkine piirteineen, sanoa arvostavia ja kannustavia sanoja, tehdä hyviä tekoja toiselle ja täyttää toisen tarpeita, olla tukena vaikeissakin tunteissa ja tsempata toista elämän haasteissa on hyväksymistä. Toki sekin kaikki on usein keskeneräistä.

Keskeneräisyys kuitenkin on enemmän minun tonttini. Minulla on vastuu myöntää, että olen keskeneräinen ja kehitettävää riittää. En voi lykätä keskeneräisyyttäni puolison hyväksynnän tontille, hyväksy minut, vaikka tekisin mitä. Minulla on vastuu teoistani, sanoistani ja kasvustani. En tule valmiiksi tämän elämän aikana, mutta olen vastuussa keskeneräisyydestäni.

Hyväksynnän ja keskeneräisyyden kaunis rinnakkaiselo

Olen onnellinen, että tässä hetkessä tunnen, että olen puolisona sellaisenaan hyväksytty. Silti valmista ei ole, eikä tule ja säröjen hetkiä tulee aina välillä. Kaikkia asioita treenataan yhä tunnetaidoista moniin muihin taitoihin. Olen hyväksytty keskeneräisenä, hyväksyn keskeneräisenä.

Lähde: Tunnetaidot

************

Tutustu myös uudempiin blogiteksteihin parisuhdeohjaussivustollani.

14/10/2017 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Yleisiä ajatuksia

Onnellisen avioliiton syntytarina

Kirjoittajalta Tiia 08/05/2017

Miten kaikki alkoi – blogin syntytarina

Vuodet ovat vierineet niin blogin suhteen kuin elämänkin. Aloitin blogin kesällä 2013 kahden pienen lapsen äitinä. Silloin nykyinen keskimmäinen oli kaksi ja isoveli neljä. Tuntui, että olin hukkunut äitiyteen ja henkinen tila oli burn out. Elettiin aikaa, jolloin parisuhde oli monessa mielessä tiukilla, niin kuin pienten lasten vanhemmilla usein on.

Kun parisuhde vaatii huomioita

Keskimmäisen syntymän jälkeen oli ollut pakko alkaa miettiä, miten hyvän avioliiton saisi, kun ei se ainakaan automaattisesti syntynyt. Paljon oli toki hyvääkin, mutta paljon oli myös ongelmia. Vuonna 2012 olimme käyneet parisuhdeleirillä. Kävimme myös toisella leirillä muistaakseni vuonna 2013. Leirit olivat molemmat täynnä ahaa-elämyksiä. Sen muistan hyvin, vaikka en enää ole varma, minä vuonna leirillä kävimme.

Uskallus kirjoittaa henkilökohtaisista asioista

Kynnys alkaa pitää avioliittoblogia oli kova. Tuntui, että blogimaailma oli vieras. Pelotti, että aihe on liian henkilökohtainen. Epäilytti, voiko asiasta olla paljoakaan sanottavaa vasta viiden vuoden avioliiton jälkeen.

Kun mietin blogin perustamista, kirjoitin harjoitustekstejä ystäville luettavaksi. Olisiko näistä mihinkään, kyselin? Mietin, riittääkö sanottavaa edes vuodeksi? Sain kannustusta ja uskalsin. Mieheni auttoi teknisessä puolessa ja niin blogi sai alkunsa.

Kun aloitin kirjoittamisen tuntui, että ensin halusin summata sen, mitä siihen mennessä oli parisuhteesta oppinut ja perustella, miksi ylipäätään halusin aiheesta kirjoittaa. Sen jälkeen blogi on myötäillyt arjen kompastuskiviä ja oivalluksia. Luen myös paljon ja luetun kautta herää usein ajatuksia blogiin asti kerrottavaksi.

Erityisherkkyys toi löytöjä mukanaan

Blogin alkuaikoina sain sattumalta kuulla erityisherkkyydestä ja siihen tutustuminen avasi maailman uudella tavalla. Tuntui, että itsetunto alkoi viimein kunnolla rakentua, kun sai nimen sille tunteelle erilaisuudesta/vääränlaisuudesta, joka oli aina ollut. Ymmärrys erityisherkkyydestä on vaikuttanut paljon parisuhteeseen ja rohkeuteen ylipäätään kertoa ajatuksistaan.

Blogi kasvaa elämän mukana

Nyt kolmas lapsi on 1-vuotias ja vauvavuoden jälkeen on taas aikaa ajatella, mitä muuta elämässä on kuin äitiys. Toivoisin tänään, että antaisit palautetta blogista. Olet sitten kulkenut matkassa hetken tai pitemmän, niin kommentoi yksi ajatus, minkä blogi sinussa on herättänyt tai herättää. Toki saat kertoa montakin. Toiveita saa myös esittää. Blogivuosien aikana tehdyn työn aikana parisuhteesta on tullut monin tavoin onnellisempi, mutta kasvun työ on edelleen pahasti kesken. Kirjoitettavaa riittää.

PS. Onnellinen avioliitto sai Facebook-sivun hiljattain.

PPS. Kommentoida voi pelkällä nimimerkillä, sähköpostiosoitetta tai kotisivua ei tarvitse laittaa, jos ei halua.

***********

Uusimmat tekstini löytyvät parisuhdeohjaussivustoltani.

08/05/2017 2 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail

Kategoriat

  • Kommunikaatio (43)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (31)
  • Naiseus ja mieheys (5)
  • Odotukset (11)
  • Oma kasvu (23)
  • Perhe ja vanhemmuus (4)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (32)
  • Tarpeet (15)
  • Tunteet (34)
  • Vertaistuki (8)
  • Yhdessä kasvaminen (48)
  • Yleisiä ajatuksia (43)

Uudet artikkelit

  • Aikuinen anoppi
  • Riitänkö minä? -paniikki
  • Parisuhdeohjaussivustoni
  • Lämmin ja pehmeä
  • Loppuiko empatia?

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta