Onnellinen avioliitto

Onnellinen avioliitto – Blogi ja tukea parisuhteeseen

  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta
Kategoria

Perhe ja vanhemmuus

Perhe ja vanhemmuus tuovat parisuhteeseen sekä iloa että haasteita. Löydä keinoja vahvistaa yhteyttä ja tukea toisen vanhemmuutta.

Ihana vauva äidin sylissä kuvastaa kosketuksen merkitystä perheen arjessa.
Perhe ja vanhemmuusTunneyhteys

Lämmin ja pehmeä – Ajatuksia kosketuksesta ja inhimillisyydestä

Kirjoittajalta Tiia Brockman 13/03/2022

Silittelin eräänä aamuna lapsemme poskea. Se tuntui lämpimältä ja erityisen pehmeältä. Tein oivalluksen. Koen, että voisin liidellä tässä maailmassa ilman kehoakin. Keho tuntuu välillä vaivalloiselta ja ei niin tärkeältä. Mutta tuossa hetkessä muistin taas, mikä kehossa on turvallista ja mukavaa: kosketus, lämpö ja pehmeys.

Kosketus on inhimillistä

Sanasta robotti tulee mieleen kova, kylmä, mekaaninen, keinotekoinen ja jäykkä. Ihmisestä taas tulee mieleen pehmeä, lämmin, inhimillinen, aito ja joustava. Kosketus on inhimillistä, eikä sitä korvaa mikään muu. 

Sairastimme vasta koronan perheessämme ja yritimme pitää hieman etäisyyttä. Kosketuksen väheneminen tuntui raskaalta. Kosketus arjessa on voimauttavaa, lämmittävää ja turvallista. Kosketus on luonteva kieli, joka puhuu puolisoiden välillä väsymyksen läpi ja sanattomien hetkien keskellä. Jos kipeänä ja väsyneenä ei saa kosketusta, olo on entistä surkeampi. Kosketuksen voima on suurta.

Keho on tärkeä väline välittämiselle

Sairastelujen keskellä on tajunnut, että keho kaikessa rasittavuudessaankin on tärkeä. Jos ei jaksa nousta sängyn pohjalta, ei voi laittaa ruokaa rakkaimmilleen. Jos ei pysty kävelemään, ei voi pestä perheen vaatteita. Jos ei ojenna käsiään, on vaikea halata. 

Toivon, että perheemme on lämmin ja pehmeä turvapaikka kaikille perheenjäsenille.


Tutustu parisuhdeohjaussivustooni

Työskentelen nykyään parisuhdeohjaajana, sillä intohimo parisuhdetyöhön vei minut mukanaan ja halusin kouluttautua parisuhdetyön ammattilaiseksi. Lue lisää blogitekstejäni uudelta sivustoltani.

Jos huomaatte, että kosketus ja läheisyys ovat jääneet arjen ja väsymyksen jalkoihin, parisuhdeohjaus tarjoaa tilaa löytää yhteinen yhteys uudelleen. Lue lisää palveluistani ja varaa aika.

13/03/2022 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Rantaheinikko kuvaa lempeää hyväksyntää tunteita kohtaan.
Perhe ja vanhemmuusTunteet parisuhteessa

Tärkeintä on hyväksyä tunne – Tunteiden validointi on parisuhteen ja kasvatuksen tärkein taito

Kirjoittajalta Tiia Brockman 07/07/2021

Vertaa näitä kahta tilannetta:

Et saa olla vihainen!

On ymmärrettävää, että olet vihainen. Saat olla vihainen niin kauan kuin siltä tuntuu.

Kummassa tilanteessa viha lauhtuu nopeammin? Jälkimmäisessä tilanteessa viha voi jopa sulaa salliviin sanoihin. Ensimmäisessä taas on riski, että viha koteloituu ajan myötä katkeruudeksi.

Tunnekasvatus: Tärkein tehtävä on hyväksyä lapsen kaikki tunteet

Minulla on kesken Philippa Perryn kirja ”Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit)”. Harva kirja on iskee niin syvälle tunnekasvatustajuntaan kuin tämä kirja. Kirjan yksi ydinopeista on, että vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa kaikki tunteet. Lisäisin vielä, että ehkäpä myös puolison tärkein tehtävä on hyväksyä puolisonsa kaikki tunteet. 

Olen opiskellut melko monta vuotta tunnekasvatusasioita, mutta vasta nyt tajusin tunteiden sallimisen ytimiään myöten Perryn esimerkkien myötä. Jos lapsi sanoo, ”pelkään hämähäkkejä”, minun on kuultava ja hyväksyttävä tunne. ”Sinua siis pelottaa kovasti hämähäkit. Minä halaan sinua ja jutellaan pelosta.” Minun tehtäväni ei ole alkaa puhua, että hämähäkit eivät ole vaarallisia. Se on lapsen tunteen ohittamista ja torjumista sekä varma keino etäännyttää lapsi ajan myötä minusta: enhän kuule häntä hänen herkimmillä hetkillään. 

Puolison tunteiden validointi – läsnäoloa ilman neuvoja

Sama toimii puolison suhteen. Jos puoliso kertoo olevansa väsynyt, minun kuuluu kuulla tunne. Minun ei kuulu antaa vinkkejä töiden vähentämisestä tai mistään muustakaan. Se on puolison tunteen torjumista ja varma keino työntää puolisoa kauemmas. Minun tehtäväni on olla läsnä ja tukena, kunnes rakkaallani on helpompi olla tunteensa kanssa.

Mielenterveys ja tunteiden säätely lapsuudesta aikuisuuteen

Perry pohtii, että ihmisen mielenterveyteen vaikuttaa vahvasti, miten hänen tunteisiinsa on suhtauduttu lapsena. Jos lapsi on joutunut kokemaan, että tunteet ovat jotain niin isoa ja vaikeaa, ettei niiden kanssa selviä, silloin ihminen ei välttämättä opikaan selviämään niiden kanssa. Käsittelemättömistä tunteista muodostuu ahdistusta ja masennusta. Jos lapsen kaikki tunteetotetaan vastaan hyväksyen ja niissä lasta tukien, lapsi oppii että jokainen tunne ajan myötä menee ohi ja jokaisen tunteen kanssa pärjää. Kun vanhempi on riittävän pitkään ollut tukena tunteissa, lapsi ajan myötä oppii säätelemään niitä itsekin ja rauhoittamaan itseään haastavan tunteen tullen.

Perry kuvaa, että haastaville tunteille on tietyn kokoinen lokero. Jos haastava tunne lähes aina käsitellään, lokero pysyy varsin siistinä. Jos haastavia tunteita tungetaan ja tungetaan lokeroon, se väistämättä ajan myötä täyttyy ja pursuaa yli. Silloin lokeron tunteista on tullut jo vaikeita käsitellä ja ne usein johtavat vakavampiin haasteisiin ja mielenterveysongelmiin.

Repeämien korjaaminen: Anteeksipyyntö ja mitätöimisen lopettaminen

Minulle jäi myös vahvasti mieleen Perryn oppi, että ihmissuhteissa tulee väkisinkin repeämiä. Aina vanhempi ei jaksa tukea lasta hyvin, eikä aina puoliso jaksa kohdata hyvin puolisoaan. Silloin itse repeämää merkittävämpää on tilanteen paikkaaminen. Tilanne paikataan myöntämällä rehellisesti oma osuus siihen ja kuulemalla aidosti toista. Anteeksipyynnöllekin voi olla paikkansa.

Lisäksi on tärkeää muistaa ettei lapsen, eikä myöskään puolison, vaistoja tule sekoittaa mitätöimällä oma osuus tai mitätöimällä toisen tunne turhaksi. Perry antaa puhuttelevan esimerkin, että lapsi, jonka inhon tunne on mitätöity ja inhovaisto sammutettu, ei välttämättä enää uskalla luottaa tunteeseensa. Jos hän joutuu joskus kohtaamaan inhottavaa käytöstä, hän voi ajatella, että se on ihan okei, koska ei luota vaistoonsa, että tämähän on väärin. Tällainen lapsi on alttiimpi mm. hyväksikäytölle.

Vaikeinta, mutta tärkeintä, on hyväksyä tunne.

Kun seuraavan kerran rakkaimpasi tulevat sinulle puhumaan, kuule ja validoi heidän tunteensa. Tunne ei ole koskaan väärä ja se ansaitsee aina tulla hyväksytyksi. Siten kasvamme ja myös käytöksemme kehittyy. Mutta ennen kaikkea voimme hyvin, kun tulemme kuulluiksi sekä aidosti ja kokonaan hyväksytyiksi tunteinemme.

Lue myös tekstini Löytöretki Tunneseksi-kirjan äärellä.


Miten aloittaa tunteiden validointi tänään?

  1. Pysähdy: Kun toinen ilmaisee tunteen, älä kiirehdi ratkaisemaan ongelmaa.
  2. Sanoita: Käytä lauseita kuten: ”Kuulen, että olet todella väsynyt” tai ”On ymmärrettävää, että tuo tuntuu pahalta”.
  3. Ole läsnä: Joskus pelkkä hiljainen läsnäolo tai halaus on vahvin viesti hyväksynnästä.

Jos tunteiden kohtaaminen tuntuu ylitsepääsemättömiltä, parisuhdeohjaus voi auttaa avaamaan näitä lukkoja turvallisesti. Työskentelen nykyään Oulussa parisuhdeohjaajana ja etäyhteyksin kaikkialle Suomeen.

07/07/2021 0 kommenttia
1 FacebookTwitterWhatsappEmail
Tyttön kuvassa mietiskeleväisellä ilmeellä kuvastaa kokemuksia sopeutumisvalmennuskurssilta.
Perhe ja vanhemmuus

Sopeutumassa, mutta mihin? –
Kun diagnoosi on helpotus, mutta järjestelmä haaste

Kirjoittajalta Tiia Brockman 26/02/2021

Vietimme vasta neuropsykiatrisen sopeutumisvalmennusviikon. Viikko oli antoisa, vertaistuki oli kultaa ja uuttakin opin. Viikon jälkeen olen paljon miettinyt, mihin oikeastaan olimmekaan sopeutumassa?

Lapsen nepsydiagnoosi ei ole ollut shokki tai vaikea asia käsitellä. Päinvastoin se on ollut helpotus, kuten usein kuulee vertaisten sanovan. Olihan tiedossa ilman diagnoosiakin, että nepsypiirteitä on. Jos neuvolassa todetaan, että lapsi kasvaa +2-käyrällä, harvoin se mikään yllätys vanhemmille on. Onhan tuon jo nähnyt omin silmin, että hän on pitkä lapsi. 

Diagnoosi tuo toivon avun saamisesta, mutta arki paljastaa todellisuuden

Diagnoosi tuo ilontunteen, nyt lapsi saa tukea ja apua. Diagnoosin jälkeen on kuitenkin alkanut paljastua se, mihin todella tarvitaan sopeutumista. Diagnoosi ei takaa mitään. Apua lapselle on onneksi vähän helpompi saada kuin ilman diagnoosia, vaikka sinniä ja paperisotaa siihenkin tarvitaan.

Ymmärryksen ja tuen saaminen voi kuitenkin diagnoosin saaamisen jälkeen edelleen usein olla taistelun takana, eikä taistelukaan välttämättä auta. Siihen sopeutuminen on ahdistavaa. Tuntuu kuin olisi joutunut häkkiin. Näkee, tuossahan tukea voisi olla, mutta siihen ei kaltereiden läpi pääse käsiksi. Katsoo, tuossa voisi olla ymmärrystä, mutta se lentää pois näköpiiristä.

Mihin on vaikeinta sopeutua?

Vaikeinta onkin sopeutua siihen, että vaikka kuinka yrittäisin, en ehkä paljoakaan voi helpottaa edessä olevia, todennäköisesti kivikkoisia, vuosia. Voin yrittää raivata asenne-esteettömyyttä lapsen ympärille ja laajemminkin. Voin yrittää oppia mahdollisimman paljon itse. Voin yrittää kasvattaa ymmärrystä ja jakaa tietoa. Uskon avoimuuteen, mutta aina sekään ei johda ymmärrykseen. Onneksi voin rakentaa ympärilleni vertaistuen vahvasäikeistä verkkoa tukemaan ja kannattelemaan.

Yritän siis sopeutua siihen, että edessä on maraton. Omista voimavaroista täytyy pitää huolta, sillä tiedossa on lukemattomia palavereita, hakemuksia ja selvitystyötä, ennen kuin lapsi kasvaa toivottavasti turvallisesti aikuiseksi. Omastakin hyvinvoinnista täytyy pitää huolta, että jaksaa ottaa vastaa lapsen jumit, haasteet ja haastavat tunteet. Siispä täytyy jaksaa hakea myös itselle tukea ja apua. Koska yksin ei osaa, eikä jaksa. 

Siihen ei tarvitse sopeutua, millainen lapsi on

Siihen ei ole tarvinnut sopeutua, millainen lapsi on. Lapsi on ihana, herkkä, vahva ja viisas. Hän tarvitsee paljon tukea ja ymmärrystä, mutta hän myös kukoistaa, innostuu ja innostaa. Hänen käytöksensä ja haasteensa haastavat, mutta niiden takana on niin paljon hyvää ja kaunista. Rehellinen ja avoin sydän, taitava ja viisas mieli jättävät sanattomaksi onnesta. Saan olla juuri tämän lapsen äiti.


Uuvuttaako nepsyarki tai tuntuuko taistelu järjestelmää vastaan ylivoimaiselta?

Nepsylapsen vanhempana tiedän, miltä ”häkkifiilis” tuntuu. Nepsyvalmentajana ja parisuhdeohjaajana autan vanhempia löytämään keinoja omaan jaksamiseen ja parisuhteen vaalimiseen ruuhkavuosien ja erityisarjen keskellä.

Älä jää yksin. Työskentelen Oulussa ja etäyhteyksin koko Suomeen.

👉 Varaa aika ja etsitään yhdessä helpotusta arkeen

26/02/2021 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Sydämenmuotoinen höyryävä muki lumihangessa kuvastaa nepsyperheen arjen iloja ja haasteita.
Parisuhteen hoitaminen ja kasvuPerhe ja vanhemmuus

Meidän erityinen, tavallinen perhe –
Nepsy-arkea, haasteita ja onnea

Kirjoittajalta Tiia Brockman 22/10/2020

Meidän perhe on erityinen. Siinä on kolme ihanaa lasta. Siinä on monin tavoin onnelliset vanhemmat. On erityistä saada ihmetellä jokaista perheenjäsentä: persoonallisuutta ja luovuutta, ideoita ja ajatuksia, innostusta ja pohdintoja. On erityinen etuoikeus saada jakaa päivänsä näiden lasten ja tämän puolison kanssa, viisastua elämästä ja oppia yhdessä.

Väsymystä, vuorovaikutusta ja mutkia matkassa

Meidän perhe on tavallinen. Meidän perheen lapsilla ja aikuisilla on välillä ongelmia. Meillä ylikuormitutaan ja hermostutaan, väsytään ja riidellään, jumitutaan ja ahdistutaan, aliviritytään ja turhaudutaan. Meillä ei mene kaikki niin kuin Strömsössä ja apuakin tarvitaan.

Meillä on erityinen perhe. Kaikilla lapsilla on ystäviä ja meillä on paljon ihania ihmisiä ympärillä. On aivan erityistä saada elää ja kasvaa toisten kanssa, hyvässä seurassa. Me jokainen kehitymme vain vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Olen kiitollinen, että meidän ympärillämme on paljon ymmärtäväistä, kannustavaa, aitoa ja hauskaa vuorovaikutusta.

Meillä on tavallinen perhe. Nukkumisen haasteet, nälkä, läksyt, muutokset, huolet ja moni muu saa meillä välillä asiat raiteiltaan. Se ei haittaa. Ei asioiden tarvitse edetä mutkattomasti. Elämä on värikästä ja me ihmiset olemme mutkikkaita.

”Kunhan olet pehmeä” – Rakkaus on nepsy-arjen ydin

Lapseni sanoi eilen: ”Ei ole väliä sillä, miltä näytät, äiti, kunhan olet pehmeä.” Rakkaudella on väliä. Sisimmällä ja mahdollisuudella olla aito oma itsensä on väliä. Terveisiä neuropsykiatriselta sopeutumisvalmennuskurssilta.


Kaipaako teidän perheenne tai parisuhteenne tukea nepsy-haasteiden keskellä?

Kirjoitin ainakaan tämän tekstin oman kokemuksen pohjalta, mutta vuodet ovat johdattaneet minut syventämään ymmärrystäni nepsyteemoista.. Valmistuin 2025 neuropsykiatriseksi valmentajaksi (nepsyvalmentaja) sekä vuonna 2022 parisuhdeohjaajaksi.

Ymmärrän sekä omakohtaisesti että ammatillisesti, miten neurokirjo vaikuttaa parisuhteen dynamiikassa, viestinnässä ja arjen jaksamisessa. Autan teitä löytämään ne ”pehmeät keinot” ja toimivat rakenteet, jotka helpottavat teidän erityistä, tavallista arkeanne.

Palvelen teitä Oulussa vastaanotollani sekä etäyhteydellä.

👉 Lue lisää parisuhteen nepsyvalmennuksesta

22/10/2020 0 kommenttia
4 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kuva monien lasten käsistä yhdessä kuvastaen ruuhkavuosiarkea lapsiperheessä ja parisuhteen hoitamista ruuhkavuosien keskellä.
Perhe ja vanhemmuusTunteet parisuhteessa

Koko perhe yhdessä –
Tunteiden ja ruuhkavuosien suloinen härdelli

Kirjoittajalta Tiia Brockman 08/05/2016

– Mikä oli parasta päivässä?
– Koko perhe yhdessä.

Näin vastaa keskimmäinen muksumme usein iltakysymykseensä. Perheemme täydentyi kolmannella lapsella huhtikuussa. ”Koko perhe yhdessä” on saanut uusia merkityksiä.

Kun perheen koko kasvaa, tunteiden määrä moninkertaistuu

Nyt meitä on viisi. Viisi tyyppiä, joita voi väsyttää, kiukuttaa, ärsyttää, nälättää, janottaa tai raivostuttaa ihan kunnolla. Milloin mitäkin. Viisi tyyppiä, jotka voivat kaivata halia tai omaa rauhaa, hassuttelua tai lepoa, energian purkua tai hiljaista hetkeä. Tunteiden määrä perheessä kasvoi siinä missä perheen kokokin.

Tasaisen mukavista päivistä elämänmakuiseen arkeen

Kahdestaan oli varmaan joskus päiviä, joissa ei ollut suuremmin negatiivisia tunteita. Jotka sujuivat tasaisen mukavasti. Enää sellaisia ei ole. Ei ole päivää, jolloin joku (tai kaikki) ei hermostuisi. Jolloin kaikki (tai juuri mikään) sujuisi tasaisesti.

Mutta nykyään osaa elää enemmän hetkissä. Niissä, joissa asiat pääasiassa sujuvat. Niissä jossa kaikki ovat yhdessä, vaikka ne eivät olisikaan päivän harmonisimpia hetkiä. Niissä, jotka ovat pohjimmiltaan elämän parhaita hetkiä.

Parisuhde on perheen ankkuri

En kaipaa tästä härdellistä mihinkään muualle. Vaikka kiukun määrä perheessä kasvoi, kasvoi myös rakkauden. Kun pidetään siitä kiinni, että parisuhteelle jää joka ilta pieni hetki, jolloin keskitytään vain meihin kahteen, niin voimat riittävät taas uuteen päivään.

Olen yhtä mieltä tyttäreni kanssa. Parasta päivässä on koko perhe yhdessä, vaikka niissä hetkissä kaksi juoksisi iltavillissä ja yhdellä olisi iltakiukku. Yöllä kun herään ja katson sänkyriviä ympärilläni tiedän, että tässä on paras paikka: rakkaani vieressä ja koko perheen unisessa tuhinassa.


Tuntuuko, että perheen ”härdelli” vie kaiken tilan parisuhteelta?

Vuonna 2022 valmistuin parisuhdeohjaajaksi ja vuonna 2024 perheeseemme syntyi iltatähti. Elän perheessämme ruuhkavuosia ja samalla tuen muita ruuhkavuosissa eläviä parisuhdeohjaana. Parisuhdetyö on intohimoni.

Parisuhdeohjauksissa autan teitä löytämään niitä pieniä, tärkeitä hetkiä arjen keskeltä, jotta rakkaus saa tilaa kasvaa lapsimäärän rinnalla. Pidetään huolta perheen tärkeimmästä ankkurista. 

👉 Varaa yhteinen hetki ja vahvistetaan teidän suhdettanne etäyhteyksien avulla tai Oulussa toimitiloissani

08/05/2016 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Shakkinappulat kuvaavat yhteispeliä parisuhteessa.
Perhe ja vanhemmuusSitoutuminen

Taistelupari – Kuka seisoo rinnallasi, kun perhearki haastaa?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 02/01/2016

Armeijasta en mitään tiedä, mutta arkitaisteluista kyllä. Tänään mielessä on taisteluparini perhearjessa.

Taistelussa luotettava taistelupari on tarpeen. Kun taistelu uuvuttaa ja on pakko saada levätä, voi levollisin mielin nukahtaa, jos voi luottaa, että taistelupari hoitaa tämän taiston. Oli sitten kyse korvatulehdusyöstä tai oksennusvalvonnasta.

Kriisejä on monenlaisia ja taistelukuntoa testataan varsin usein. Välillä riittää, kun taistelupari on vain vartiossa, mutta usein silloinkin tapahtuu. Ei välttämättä oksennushyökkäystä, mutta unikävelyselkkaus tai painajaisuhka kyllä.

Rintamavastuun jakaminen arjessa

Tänä syksynä on tullut mietittyä, että jos taisteluissa ei olisi rinnalla taisteluparia, häviö olisi tullut. Kun toinen parista torjuu ongelmia iltapuurorintamalla, toisella on usein täysi työ pitää työrintama suunnilleen paikoillaan. Säännölliset korvakontrolli- ja neuvolahälytyksetkin täytyy jonkun hoitaa. Yksin taistellessa kalenteri olisi vähintään revennyt, mutta onneksi partiointikäynnit voi jakaa taisteluparin kanssa.

Silloin, kun tuntuu, että voisi suosiolla luovuttaa joka rintamalla, on tärkeää, että toinen pitää taistelutahtoa yllä. Kun oma taistelutahto käy vähiin, kultaa on, jos taistelupari pitää henkeä yllä. Joskus riittää vain se, että molemmat uupuneet voivat lohduttaa toisiaan. Selvisimme joulukuustakin ja se se vasta olikin aikamoinen. Kyllä tämä tammikuukin on selätettävissä. Tiedämme, mihin pystymme yhdessä. Muistatko, kun selätimme yhdessä unikoulutaiston ja uhman?

Sisäpoliittiset väännöt ja yhteinen rauha

Toki välillä taistoa käydään sisäpoliittisesti suoraan taisteluparin kanssa. Rajallisista resursseista taistelu kuuluu asiaan. Siinäkin luotettava taistelupari on tarpeen. On hienoa uskaltaa luottaa, että taistelu ei johda taisteluparin hajoamiseen. Aika ja muut rajalliset resurssit on jaettavissa, ja rauha on saavutettavissa, vaikka se vääntöä välillä vaatiikin.

Kun taistelu hetkeksi taukoaa, on armasta rojahtaa taisteluparin viereen lepäämään. Kun tietää, mistä on yhdessä selvitty, saa olla voittajafiiliksellä. Yhteispeli toimi, vaikka kommunikaatiossa välillä olikin tulikivenkatkua.

En selviäisi ilman taistelupariani. Häntä, johon voin luottaa tiukassakin paikassa.


Tutustu myös parisuhdeohjaussivustoni blogiteksteihin.

02/01/2016 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail
Kello ja ruusut kuvaavat parisuhdetta ja tunneyhteyttä ruuhkavuosissa.
Perhe ja vanhemmuusSitoutuminen

Parisuhde kiireen keskellä –
miten vaalia yhteyttä lapsiperheessä?

Kirjoittajalta Tiia Brockman 30/08/2014

Vaikka lapsiperheessä arki on aina täyteläistä, niin tällä hetkellä elämä on suorastaan kiireistä. Tuntuu, että molemmilla puolisoilla ajatus vaeltaa paljon työasioissa ja lapset vievät loput päivässä olevasta ajasta. Miten kiireen keskellä pidetään parisuhteesta huolta?

Ruuhkavuodet ja parisuhde: Kun aika ei tunnu riittävän

Toivon ja uskon, että älytön kiire on vain poikkeustila. Toisaalta jonkinmoinen kiire ja tekemisen ja asioiden paljous on lapsiperheen ruuhkavuosissa jatkuva tila. Viime aikoina olen ajatellut, että ei määrä mutta laatu. Että sitten, kun ehtii kohdata puolisonsa (rättiväsyneenäkin), niin molemmat olisivat sitten siinä.

Laatu korvaa määrän: Oletko siinä?

Usein kysynkin, oletko siinä? Siihen kysymykseen kilpistyy paljon. Se nimittäin riittää, että olet siinä. Ei arjen kiireen keskellä muuta tarvitse kuin tunteen ja tiedon, että puoliso on silti välillä ajatuksissa lähelläni. Vaikka ollaan päivät omien vastuiden äärellä, voi silti tuntea, että puoliso on rinnallani. Tukenani tässä arjessa, mitä yhdessä elämme.

Ei määrä vaan laatu. Siihen liittyen minua myös monesti huvittaa blogiin tulevat spämmipostit, joissa joku markkinoi minulle lisää lukijoita. Usein mietin, että ymmärtääkö nuo spämmien lähettäjät, että kaikki eivät bloggaa saadakseen kasvatettua lukijavirtaansa. Eivät kaikki halua isoa ja mahtavaa, ei se ole tärkeää. Minä ainakin kaipaan vain pientä ja merkityksellistä.

Pienet merkitykselliset hetket kantavat arjessa

Kiireen keskellä on tärkeää pieni ja merkityksellinen, ei suuri ja mahtava. On toki ihanaa, jos saadaan järjestettyä hetki aikaa parisuhteelle. On ihanaa, jos jaksetaan jutella päivän päätteeksi. Mutta sekin on ihanaa, että on kainalo, johon käpertyä ja nukahtaa. Hän, joka sanoo, että rakastaa tänäänkin. Hän, joka on siinä.


Kaipaatko pysähtymistä arjen kiireen keskellä?

Olen sittemmin opiskellut parisuhdeohjaajaksi ja nepsyvalmentajaksi, ja työssäni tuen pariskuntia myös juuri ruuhkavuosien haasteiden ja kiireen keskellä. Erityisesti nepsyperheissä arjen kuormitus voi olla intensiivistä, jolloin yhteyden vaaliminen vaatii erityisiä työkaluja ja ymmärrystä.

Parisuhdeohjauksessa tai parisuhteen nepsyvalmennuksessa voimme yhdessä etsiä teille sopivia tapoja vahvistaa tunneyhteyttä ja helpottaa arjen viestijuoksua.

Varaa aika parisuhdeohjaukseen tai parisuhteen nepsyvalmennukseen tästä

30/08/2014 0 kommenttia
0 FacebookTwitterWhatsappEmail

Kategoriat

  • Kommunikaatio parisuhteessa (49)
  • Minuus ja kumppanuus (5)
  • Muualle kirjoitetut tekstit (30)
  • Odotukset (12)
  • Oma kasvu (29)
  • Parisuhteen hoitaminen ja kasvu (67)
  • Pariterapia ja ohjaus (5)
  • Perhe ja vanhemmuus (7)
  • Seksi (2)
  • Sitoutuminen (39)
  • Tarpeet parisuhteessa (18)
  • Tunneyhteys (15)
  • Tunteet parisuhteessa (34)
  • Vertaistuki parisuhteelle (13)

Uudet artikkelit

  • Parisuhde ja rakkauden rakentaminen –
    Suosituimmat blogikirjoitukset ja työkaluja yhteyteen
  • Uusi rooli elämässä:
    Miten olla viisas ja lämmin anoppi?
  • Riitänkö minä? –
    Kun riittämättömyyden tunne iskee parisuhteessa
  • Parisuhdeohjaus ja tuki –
    Mistä apua parisuhteen haasteisiin?
  • Lämmin ja pehmeä – Ajatuksia kosketuksesta ja inhimillisyydestä

Tietoja kirjoittajasta

Tietoja kirjoittajasta

Onnellinen avioliitto

Olen parisuhdeohjaaja Tiia Brockman. Meidän parisuhde alkaa vuodesta 2005. Nautin kirjoittamisesta, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta puolisooni. Haluan jakaa parisuhde- ja perheteemaisia löytöjä, pohdintoja ja oivalluksia. Perheemme arkea värittää neljä lasta. Tutustu myös uudempaan parisuhdeohjaus.fi -sivustooni. Kuva: Päivi Mäkelä

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org

@2017 - PenciDesign. All Right Reserved. Designed and Developed by PenciDesign


Takaisin sivun yläreunaan
Onnellinen avioliitto
  • Etusivu
  • Arkisto
  • Tietoja kirjoittajasta