On päiviä, jolloin jompikumpi puolisoista joutuu syviin vesiin. Synkät vedet voivat olla väsymystä, surua, pelkoa, vihaa tai huolia. Upottava tunne vaikuttaa eniten syvissä vesissä uivaan, mutta myös ympärillä oleviin.

Syvissä vesissä uivalle tärkeintä on tieto, että hän ei ole yksin eikä vaarassa hukkua. Myrskyisistä vesistä selviää, jos näkee ympärillä käsiä, jotka ojentuvat kohti ja huomaa toivoa tuovia pelastusrenkaita. Jos ympärillä näkyy vaan mustaa, voi kauhominen tuntua toivottomalta.

Lapsuuden tunneperintö ja tarve tulla kohdatuksi

Olen lukenut Jonice Webbin kirjaa “Running on Empty: Overcome Your Childhood Emotional Neglect”. Kirja muistuttaa, että ei riitä, että lapsi tietää, että häntä rakastetaan, hänen täytyy tuntea se. Teos kertoo, että vanhempien rakkaus löytää perille vain, jos lapsi kohdataan tunnetasolla ja lapsen kaikille tunteille on tilaa. Muuten lapsi jää yksin ja hukkuu tunteidensa kanssa, vaikka muut asiat lapsuudessa olisivat hyvin ja muut tarpeet täyttyisivät. Lapsi ei selviä vaurioitumatta yksin tunnemyrskyjen läpi.

Webbin kirjassa painotetaan, että siinä missä nälkä on ihmisen välttämätön fyysinen tarve ja ruokavalion köyhyys vaaraksi, yhtä normaali ja välttämätön tarve on saada kokea ja osoittaa kaikkia tunteita ja elää rikkaassa tunneympäristössä. Ilman tunteita ihminen näivettyy ja ilman tunneyhteyttä toisiin jää lukituksi henkiseen yksinäisyyteen. Niin nälkään kuin tunnenälkään voi kuolla. Ihminen ei pärjää yksin upottavien tunteiden kanssa.

Parisuhde on turvapaikka upottavia tunteita vastaan

Parisuhteessa rikas ja läheinen tunneympäristö tarkoittaa mahdollisuutta jakaa kaikki tunteet yhdessä puolison kanssa. Jos kelpaamme puolisollemme vain helppojen ja positiivisten tunteiden kautta, tai ehkä kuvittelemme miellyttämishalussamme niin, emme kohtaa toisiamme. Ihmisen perustunteista ilo on ainut helppo tunne. Suru, viha, pelko, inho ja häpeä ovat jo haastavampia kokemuksia. Silti kaikenlaiset tunteet, ei pelkästään ilo, kuuluvat normaaliin, arkiseen elämään ja nimenomaan kaikkien tunteiden on tärkeä saada tulla jaetuksi parisuhteessa. Synkät vedet ovat osa tavallista ja hyvää elämää.

Uskallatko ojentaa kätesi syvissä vesissä?

Voi, kun emme pelkäisi niin syviä vesiä, vaan uisimme siellä yhdessä. Jotta syvistä vesistä pääsee eteenpäin, täytyy uskaltaa katsoa alaspäin huomatakseen, että nyt juuri alla on syvää. Täytyy myös uskaltaa katsoa ympärille ja tarttua ojennettuihin käsiin tai pelastusrenkaisiin. Syvät vedet vaativat hyväksymistä ja kohtaamista sekä rohkeutta ojentua toinen toista kohti.

Miten hyvältä tuntuu se tunne, kun sinut on nostettu pelastusveneeseen, kiedottu viltti ympärille ja käteen ojennettu muki höyryävää juomaa. Kun saat kertoa, miltä tämä kaikki on tuntunut: tulet kuulluksi, saat lämpöä ja myötätuntoa. Miten ihanalta tuntuu olla turvassa myrskyn keskellä, kellua yhdessä syvien vesien pinnalla.

Pysähdy parisuhteenne äärelle

Syvissä vesissä uiminen on uuvuttavaa, jos tuntuu, ettei rantaa näy. Usein kyse on siitä, että olemme joutuneet negatiiviseen kehään, jossa kumpikaan ei enää uskalla näyttää haavoittuvuuttaan. Tunnekeskeisessä lähestymistavassa tätä kutsutaan rakkauden logiikaksi: kun ymmärrämme toistemme hätähuudot vihan tai vetäytymisen takana, voimme alkaa rakentaa takaisin turvallista satamaa.

Tarvitsetteko apua pelastusrenkaan löytämisessä? Intohimo parisuhdetyöhön sai minut opiskelemaan parisuhdeohjaajaksi. Jos tunnet, että suhteenne kaipaa ulkopuolista tukea tunneyhteyden palauttamiseen, varaa aika parisuhdeohjaukseen tästä.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin vieraskynätekstinä Parempi avioliitto -sivustolla.