Onko tavallisen vastakohta huippumahtava? Olen huomaamattani pitkään ajatellut, että niin on. Tavallinen kuulostaa vähän tylsältä. Ei mitään erityistä. Samaa kuin ennenkin. Sama mies ja samat kuviot.

Onko tavallinen arki tylsää?

Parisuhteessa arki tulee väkisinkin vastaan. Se tavallinen arki. Tiskit on tiskattava ja laskut on maksettava. Kiukuttaakin ja ärsyttää ja väsyttää. Ristiriitoja tulee ja tuo toinen ei aina ymmärrä minua. Tai edes yritä ymmärtää. Kaikki on niin tavallista. Ei mitään hohdokasta. Ei yllätyksiä. Mikään ei suju täydellisesti.

Huippumahtava vai sietämätön tavallisen vastakohtana?

Tämän kaiken vastakohdaksi olen olettanut huippumahtavan. Huippuhetkiä, huipputunteita ja huipputunnelmia. Erityistä ja mahtavaa. Ihanaa elämää. Soljuvaa ja romanttista.

Viime aikoina olen kuitenkin pohtinut, että tavallisen vastakohta taitaakin olla suru ja kipu. Se, että on raskasta, sietämätöntäkin. Tavallisen sisällä kun kuitenkin piilee onni, jos sen vaan muistaa huomata.

Onni piilee tavallisuudessa

Millaista on onni ihan tavallisesta? Se on sitä, että ei ole suurempia murheita ja vaikeuksia ja että on välillä hyvä ja helppo olla. Tärkeimmät ja rakkaimmat ovat lähellä ja terveinä, vaikka kipunoitakin lentelee toisinaan. Arki ei ole maalauksellista, mutta se on ihan jees.

Luulen, että huippumahtavaa arkea tai parisuhdetta ei ole olemassakaan. Olen myös tajunnut, että vaikeuksia ja surua on liian paljon ja liian usein. Tavallinen ei olekaan pelkästään tavallista.

Tavallinen on sekä arkea että unelmaa.

***************

Joskus arki muuttuu niin raskaaksi, ettei onnea sen sisältä enää löydä. Tällöin kynnys hakea apua, kuten pariterapiaa, voi tuntua korkealta, mutta parisuhdeohjaus voi olla se tarvittava työkalu, jolla tavallinen arki saadaan jälleen tuntumaan unelmalta. Voit tutustua tarjoamaani parisuhdeohjaukseen. Työskentelen Oulussa ja etäyhteyksin koko Suomessa.