Vertaansa vailla – vertaistuki

Luuletko, että naapureilla on onnellisempi avioliitto? Epäiletkö, että maailmassa ei ole onnellisia avioliittoja ja että ne onnelliselta näyttävät, ovat sitä vain päällepäin? Oletko jutellut ystävän tai ystäväpariskunnan kanssa omasi ja heidän avioliittonsa hyvistä hetkistä ja haasteista?

Avioliittoon kuuluvat ristiriidat ja haasteet. Kun kaksi ihmistä elää niin läheisessä suhteessa, se ei voi olla mutkatonta. Ei ongelma kuitenkaan ole se, että on ongelmia, vaan se, että mitä sitten tehdään.

Verratonta on se, jos haasteita pystyy välillä jakamaan jonkun ymmärtäväisen ja ulkopuolista perspektiiviä antavan ihmisen kanssa. Kuten muussakin elämässä mielessä yksin pyöritelty ongelma voi olla elefantin kokoinen. Mutta jos siitä saa puhua, siitä voi tulla vaikkapa sylikoiran kokoinen. Ja sylikoiran pystyy kyllä pitämään hallinnassa, vaikka elefantin kanssa olisi ollut vähän niin ja näin. Lisäksi keskustellessa saattaa huomata, että muillakin käy sama elefantilta näyttävä sylikoira kylässä.

Avioliitossa vertaistuki on siis arvokasta myös siksi, että siinä oppii huomaamaan, että monissa avioliitoissa painitaan samankaltaisten ongelmien kanssa. Jos on elänyt luulossa, että meidän suhteessa on ainutlaatuinen ongelma, saa lähes aina pettyä, jos alkaa jutella asioista muiden pariskuntien kanssa. Luultavasti puolella muistakin aviopareista on samantyyppisiä ongelmia.

Vertaistuessa on siis pieni riski. Siinä saattaa joutua menettämään uskon, että meillä on ainutlaatuinen ongelma. Mutta vastineeksi voi saada paljon ymmärrystä ja jakamista. Ja myös tiedon, että ehkä joku muu on keksinyt ratkaisuja tähän ongelmaan tai ainakin elämänviisaan tavan kohdata kyseinen ongelma.

Avioliiton todellisuudesta ei ole aina helppo lähteä jutustelemaan hyvällekään ystävälle. Ehkä pikku vitsin voi laukaista suhteellisen helposti tai sitten murpattaa, että onhan se välillä hieman aasi tuo minun rakas puolisoni. Mutta rakentavaan keskusteluun on usein vaikea löytää aika ja paikka.

Kuitenkin rakentava keskustelu avioliitosta on hirmu hauskaa ja hyödyllistä. Asioiden jakaminen kun tosiaan ja tosissaan pienentää ongelmien kokoa. Ja se helpottaa, jos voi pohtia haasteita ulkopuolisen ihmisen kanssa eri näkökulmista ja miettiä ratkaisuvaihtoehtoja. Sillä tavalla oma ymmärrys sekä itseä että puolisoa kohtaan yleensä kasvaa. Ja omien ajatusten tuulettamisen jälkeen rakentava keskustelu puolison kanssa sujuu yleensä paremmin. Raiteilleen jämähtänyt keskustelu voi löytää uudet ja paremmat raiteet.

Joskus vaan on vaikeaa löytää hyviä hetkiä ja turvallisia ihmisiä keskustelulle. Mutta siitä huolimatta hyviä tilaisuuksia vakaville ja syvällisille keskusteluille kannattaa etsiä. Antaessaan saa ja jakaessa rikastuu. Avoimuutta ei kannata pelätä, mutta toki sitä täytyy kunnioittaa ja sopivasti suojella.

Minua on auttanut avoimuuden suhteen tällainen ajatus. Jos tietää, että tästä ei henki lähde, niin entä sitten, vaikka vähän pelottaakin? Ole mieluummin avoin, sano kaunis sana, jaa tärkeä ajatus tai selvitä ongelmatilanne kuin jätä se pelkosi takia sanomatta ja selvittämättä! Pelosta hieman kangerteleviin sanoihin tai pieneen polvien tutinaan ei kuole. Mutta se voi olla hyvin vakavaa elämälle, jos ei pysty puhumaan vakavista asioista.

Minusta olisi hienoa, jos myös tänne blogiin syntyisi keskustelua. Hyvässä hengessä käyty keskustelu avaa uusia ajatuksia kaikille osapuolille. Kasvumatkalla ollaan kaikki. Eväitä jakamalla kaikille riittää monipuolisempaa evästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.