Vähän feminismiä

”YK on laskenut, että naiset tekevät 66 prosenttia kaikesta työstä maailmassa, saavat 10 prosenttia maailman yhteenlasketuista tuloista ja omistavat 1 prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. ” Kiinnostuksen alla on viime aikoina ollut kirja Liian tunnollinen (Tinni Ernsjö Rappe & Jennie Sjögren, 2005), josta edellä oleva lainaus on peräisin. Miten tämä asia liittyy avioliiton hoitamiseen?

Kaikille on tuttu fakta, että naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet. Liian tunnollinen kirjan mukaan vuonna 2002 tämä ero oli suomalaisilla työssäkäyvillä naisilla ja miehillä lähes puolitoista tuntia päivässä. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tuoreempaakin tietoa, että ero on jonkin verran kaventunut, mutta naisten kokonaistyöaika (ansiotyöt- ja kotityöt yhdessä) on suurempi kuin miesten. Jos lasketaan pyöreästi tunti päivässä enemmän hommia naiselle kuin miehelle, se tekee vuodessa 365 tuntia. Mitä kaikkea äiti-ihminen ehtisikään tehdä tuossa 365 tunnissa?

Mielessä on viime aikoina pyörinyt ripaus varmasti ihan tervettä feminismiä. Olen tyypillinen liian tunnollinen nainen. Toisten tarpeet nousevat mieleen huomattavasti herkemmin kuin omat, ne ovat mielessä lähes koko ajan. Antaminen on minulle huomattavasti helpompaa kuin saaminen, ottamisesta nyt puhumattakaan. Hoidan tunnollisesti turhan monet hommat. Mitä asialle pitäisi tehdä vai tarvitseeko sille tehdä mitään?

Liika tunnollisuus vetää herkästi avioliittoa vinkuralleen. Sitä ottaa liikaa vastuuta, uhrautuu liikaa, ylikuormittuu liikaa ja vaatii itseltään liikaa. Silti en halua yhtään vähätellä tunnollisia naisia. Tunnollisuus pitää monta asiaa pystyssä ja hyvin pitääkin. Olen ylpeä luotettavuudesta, ahkeruudesta, halusta antaa ja taidosta kantaa vastuuta. Mutta minua ketuttaa liika väsyminen, oman tilan puute, omien tarpeiden jääminen muiden tarpeiden jalkoihin, luovuuden ja hauskuuden jääminen hommien alle, rohkeuden turha patoaminen virheiden pelon takia ja positiivisen palautteen vähäisyys.

Näin äitienpäivän alla rohkaisen tiedostamaan nämä 365 tuntia ja ottamaan mukaan vähän feminismiä. Ne 365 tuntia ovat kyllä tosi arvokasta työtä, mutta ehkä niistä osan voisi käyttää
lepäämiseen,
omaan tilaan,
omiin tarpeisiin,
luovuuteen,
hauskuuteen,
rohkeuteen
ja saada vielä hyvää ja kaunista palautetta kaupan päälle.

Terkkuja miehille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.