Täydellinen pari

Säihkyvät hymyt ja kaksi hoikkaa, nuorta ja upeaa. Just Married. Täydellinen pari. Heillä on täydellinen koti ja pian täydellisiä lapsiakin. A perfect match indeed. Kuva täydellisestä elämästä? Kuva onnellisesta elämästä?

Olen tavoitellut paljon täydellisyyttä. En ehkä niinkään täydellisyyden takia, vaan ennemminkin virheiden pelon takia. Ja ehkä myös muun pelon takia. Että kaikki olisi ennakoitavaa, hallinnassa ja jollain negatiiviset tunteet maailmasta sulkevalla tavalla hyvin. Vaikka jo varhain opin, että täydellinen ei ole onnellista. Nuorena koin, mitä on olla sairaanlaiha ja kaikkea muuta kuin onnellinen. Luonteessani on paljon perfektionismia. Kokonaan siitä tuskin koskaan pääsen, mutta toivottavasti ymmärrys siitä, mikä on aidosti tärkeää kasvaa vuosi vuodelta.

Hääpäivästä tavoitellaan täydellistä päivää. Harvalla se on kuitenkaan ollut elämän paras päivä. Mukava toki ja ainakin itselle naimisiinmeno oli tosi tärkeä asia. Mutta täydellinen päivä? Ehei.

Hääpäivänä olin kauheassa flunssassa ja pitkittyneen yskän takia pahassa univajeessa. Hääkampauksen suortuva karkaili ihan kunnolla kuvauksessa. Tuli kiire kirkkoon. Jännitti ja kailotin kovalla äänellä morsiuskammarissa. Muistelen möläyttäneeni jotain hupsua useammankin kerran hääjuhlassa. Illalla huojuin juhlissa kuolleena ihan vaan väsymyksestä. Oli ihana mennä naimisiin ja sain ihanan aviomiehen, mutta ehei, en täydellistä. Eikä täydellistä vaimoakaan ole meilläpäin näkynyt.

No entäs se täydellinen pari, jotka sopivat toisilleen kuin valetut? Ajan myötä on tajunnut, että täydellinen pari on hellä ja itsenäinen, keskustelevainen ja riiteleväinen, avoin ja oman tilansa säilyttävä, erilainen, mutta toinen toisensa hyväksyvä. Täydellinen avioliitto on elämänmakuinen ja rosoinen. Virheitä riittää ja niiden myötä kasvetaan yhdessä.

Täydellisessä kodissa sotkun keskellä raikaa iloinen nauru ja riidan jälkeen perhe halaa. Täydelliset lapset ovat ärsyttäviä ja itsepäisiä ja hirveän rakkaita. Ja täydellinen onni ei ole yhtään täydellistä. Se on raskasta ja rasittavaa ja pelottavaakin. Mutta se on rakasta, arvokasta ja onnellista.

Ja sitten se itse täydellisyys. Siinä ei ole mitään tavoiteltavaa. Ei tarvi pelätä, etten ole täydellinen vaimo, äiti tai työntekijä. Täydellisyys kun tappaa ilon, läheisyyden ja luovuuden. Ja ilman niitä ei ole mitään onnellista, saati sitten täydellistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.