Säästöillä elämisen kausi

Viime vuonna käytimme enemmän kuin koskaan aikaa ja energiaa avioliiton hoitamiseen. Kymmenes avioliittovuosi jäi mieleen pariterapian ja avioliittotapahtumien myötä ja siitä muistuttaa myös päivittäiseen käyttöön tullut kymmenvuotishääpäiväsormus. Blogin puolella on nyt ollut hiljaista. Se johtuu siitä, että elämme kautta, jolloin suuntaan paljon energiaa työelämään takaisin pääsemiseen. Olen ollut kolme vuotta kotiäitinä ja keskittynyt paljolti perheeseen. Nyt haluan satsata täysillä töihin ja opintoihin. Kirjoittamiseen käytetty aika on kulunut pääasiassa työhakemusten ja psykologian opintojen parissa.

Viime vuoden työ tuotti runsaasti hyvää avioliittoomme. Vanhojen solmujen perusteellinen aukominen kevensi taakkoja ja lähensi meitä. Runsaat keskustelut vahvistivat tunnetta, että tunnen matkakumppanini. Taidot toimia ristiriitatilanteissa menivät eteenpäin ja riitamme ovat nyt olleet vähän lyhytkestoisempia. Olemme myös pystyneet tavoittamaan asian ytimen nopeammin ja oppineet sanoittamaan: “Tuntuu, että et arvosta minua.” “Tuntuu, etten kelpaa.” Kun pääsee juurisyyhyn kiinni, on helpompi nähdä, että riita kotitöistä on pohjimmiltaan riita syvemmistä asioista. Ja sieltä syvältä käsin riita kannattaa yrittää myös ratkaista. Mistä se tunne tulee, että et arvosta minua tai tuntuu, etten kelpaa?

Säästöillä eläminen tarkoittaa, että alkuvuoden aikana parisuhteelle ei ole jäänyt kovin paljon aikaa. Olemme arjessa pyrkineet kuitenkin ottamaan aikaa läheisyydelle torkahtamalla silloin tällöin työpäivän jälkeen pienille päiväunille kahdestaan. Kiitos siitä kuuluu isosisarusten huolenpidolle pikkuveljestään ja iPadille. Olemme pyrkineet menemään nukkumaan yhtä aikaa, katsoneet välillä sarjaa lasten nukahdettua ja käyneet kerran kuussa kahdestaan elokuvissa. Mukavan viestin ehtii kirjoittaa työpäivän lomassakin puolisolle ja huumorin viljeleminen piristää aina päivää. Se tunne on myös ollut tärkeä, että puolisoina tuemme toisiamme uudenlaisen arjen kipupisteissä ja iloissa.

Säästöillä elämistä ei kuitenkaan voi jatkaa ikuisesti. Kesäksi varasimme avioliittoleirin ja toivon, että kuumimman työnhakukauden rauhoituttua ehdimme taas viettää enemmän aikaa kahdestaan. Välillä täytyy valita, mihin asiaan satsaa erityisesti. Silti haluan pitää kirkkaana mielessä, että puoliso, lapset ja ystävät ja läheiset ovat tärkeimmät.

Kun menimme naimisiin, haaveilin, että saan kymmenvuotishääpäivänämme kolmannen sormuksen. Opiskelijana ei ollut varaa ostaa ihan sitä sormusta, joka oli kaunein. Silloin 10-vuotishääpäivä tuntui kaukaiselta ajatukselta. Mutta vuodet vierivät ja ostimme sormuksen lämpimänä kesäisenä treffi-iltana. Sormus valittiin spontaanisti ensimmäisestä kaupasta, joka vielä auki oli. Olen onnellinen tuosta hetkestä.

Vihkisormusta valitsin turhankin huolella ja pitkään. Tällä aviovuosikymmenellä toivon oppivani enemmän spontaaniutta ja iloa. Osaan kyllä suunnitella ja olla huolellinen. Sen rinnalla on haluaisin oppia rentoutumista ja spontaania heittäytymistä hetkeen. Olen kiitollinen, että saimme viime vuonna kartuttaa säästöjä ja säästöillä elämme aivan mukavasti juuri nyt. Mutta pidän mielessä, että kesän myötä avioliiton hoitamisen asema vahvistuu taas arjessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.