Onnellisuusmittari?

Onnellinen avioliitto, onnellisempi avioliitto, onnellisin avioliitto. Onko olemassa mittari, jolla arvotetaan avioliiton onnellisuutta?

Ajattelen, että ei ole järkeä miettiä, onko meidän avioliitto onnellisempi vai vähemmän onnellinen kuin jollain muulla ja keillähän se kaikista onnellisin avioliitto on. Ruoho näyttää helposti onnellisemman vihreältä aidan takana, mutta tiedämme myös todellisuuden tämän sananlaskun takana. Vain oman avioliiton onnellisuutta kannattaa arvioida, sillä vain sen voi tuntea kunnolla ja siihen voi vaikuttaa itse. Ja silloinkin on tärkeää pitää mielessä, että avioliittoa ja sen onnellisuutta ei voi mitata yksioikoisesti.

Olen pohtinut blogissa asioita, jotka voivat vaikuttaa tyytyväisyyteen avioliitossa. Monet aiheista ovat suhteellisen yleispäteviä ja uskon, että varsin olennaisia kysymyksiä monissa parisuhteissa. Niiden painoarvot voivat kuitenkin vaihdella paljon. Jokainen ihminen on omanlaisensa ja avioliitot yhtä lailla omanlaisiaan. Asioiden tärkeysjärjestykset vaihtelevat eri ihmisillä. Joillekin kommunikaatio puhumalla on isommassa roolissa, toisille yhdessä tekeminen on jo itsessään kommunikointia.

Siksi palaan taas kerran tähän jo blogissa ennenkin nousseeseen aiheeseen. Avioliittoa kannattaa mielestäni arvioida sisältäpäin ja sitä myös rakennetaan ja vahvistetaan nimenomaan sisältäpäin. Vain puolisot tietävät, mikä heille kummallekin erikseen ja yhdessä on tärkeintä heidän avioliitossaan. Ja millainen avioliitto on juuri heille onnellinen. Kun jotain asiaa on tarvetta kehittää, niin avioliitossa on kaksi aikuista ihmistä ja juuri heillä on avaimet rakentaa avioliittoa parempaan suuntaan. Toki joskus tarvitaan ulkopuolista apua tai tukea kirjallisuudesta tai ystäviltä. Mutta vastuu avioliiton kehittämisestä on puolisoilla itsellään. Kukaan muu kuin me ei voi työstää meidän avioliitosta onnellisempaa.

Kun molemmat puolisoista ovat tyytyväisiä avioliitossa, se on onnellinen. Sen ei tarvitse täyttää jotain ulkoisia mittapuita. Ei tarvi laskea laskurilla, käydäänkö ulkona kahdestaan sopivan verran kertoja vuodessa, riidelläänkö sopivan harvoin/usein tai laskea seksin määrää. Jos yhdessäolosta on saatu rakennettua meille sopiva kokonaisuus, se on hyvä ja riittävää. Tärkeää on toki pitää mielessä, että sekä puolisot että suhde muuttuvat koko ajan. Kovin vakaata ja tasaista elämä tuskin on pitkään, mutta että pyritään yhdessä siihen, että voimme olla suhteellisen tyytyväisiä tässä ja nyt.

Ja mitä seksiin tulee, niin ajattelen, että jos avioliitossa kommunikaatio, tunteiden viestiminen, arkinen jakaminen ja arki toimivat, niin seksistä ei välttämättä tarvitse “pitää erillistä luentoa” lainkaan. En tarkoita, että se toimisi itsestään, mutta jos suhteessa ollaan henkisesti lähekkäin, niin silloin on todennäköistä, osataan myös keskustella tarpeista ja aina tarpeen tullen haasteista seksin suhteen. Seksissä on tärkeää, että suhteessa ja puolison lähellä on hyvä olla. Seksiä ei mitata määrällä, vaikka sekin voi ja saa olla joillekin tärkeää, vaan laadulla ja läheisyydellä. Sen suhteen myös on olennaista keskittyä arvioimaan onnellisuutta kahdestaan ja vertailematta muihin. Mikä ja millainen on meille, sinulle ja minulle, hyvä? Yhdessä olemme oppimassa ja kasvamassa, tämänkin asian äärellä.

Minusta tietous ja pohdinnat avioliiton hoitamisesta ovat tärkeitä. Mutta niin, että niistä otetaan meille käyttökelpoiset palaset ja rakennetaan meille sopiva kokonaisuus. Kannatan lämpimästi sopivaa avoimuutta ja keskustelua avioliiton hoitamisesta, mutta jokaisella pariskunnalla on vapaus ja vastuu tehdä omat ratkaisunsa omassa avioliitossaan. Saa rakentaa yhteisen elämän meidän tyylillä ja meidän näköisessä liitossa. Kaikilla ei tarvitse olla samanlaista. Meillä voi toimia vaikka se, että vaimo vastaa enemmän keittiöstä ja jollain muulla, että se onkin mies. Tiedostamalla ja yhdessä ratkomalla avioliitosta voidaan rakentaa meille passeli paketti, sellainen, että meillä kahdella on hyvä olla yhdessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.