Mahdollistamista

Olen lukemassa Marianna Stolbow:n antoisaa kirjaa Vanhempieni kaltainen (2016). Joskus sama vanha asia eri tavalla ilmaistuna saa ajatukset uusille urille. Mahdoton käytös parisuhteen vuorovaikutuksessa vaatii, että toinen mahdollistaa sen, kuvaa Stolbow. Stolbown:n ilmaisut, mahdoton käytös ja mahdollistaja, saivat minut pysähtymään ja miettimään erilaisia ristiriitatilanteita ja arjen vuorovaikutusta parisuhteessa. ”On hyvä silti muistaa, että aina molemmat osapuolet mahdollistavat tilanteen”, kirjoittaa Stolbow.

Mahdottomasta käytöksestä voi tulla mieleen vakavat ja pelottavat parisuhteen ongelmat, kuten riippuvuudet ja väkivalta. Pohdin kuitenkin tässä pienimuotoisempaa mahdotonta käytöstä. Varmasti useimpien parisuhteessa elävien arkeen kuuluu toisinaan raivareita, mykkäkoulua, takertumista, vetäytymistä, ivailua, uhrautumista, vastuunpakoilua tms. Minulle oli uusi ajatus, että vaikka jokaisen oma käytös on totta kai aina omalla vastuulla, niin silti parisuhteessa toinen mahdollistaa toisen käytöksen. Mahdollistaminen liittyy minusta paljolti pelkoon.

Rakentava kommunikaatio on avioliitossa vaikeaa. Siihen liittyy monia pelkoja. Siinä on pelkoja avoimuudesta ja sisimpänsä paljastamisesta, ristiriitojen raastavuudesta ja sattumisesta. Parisuhteeseen liittyy myös suuri pelko toisen menettämisestä. Mitä, jos minut jätetään? Pelkoon liittyy myös vahvasti itsetunto. Entä jos en riitä? Mitä jos en kelpaa?

En ajattele, että kun toinen käyttäytyy pienimuotoisemmin mahdottomasti, olisi aika jättää suhde sikseen. Olemme jokainen rikkinäisiä monilta osin ja avioliitto, jos mikä, on parhaimmillaan rakastava ympäristö kasvaa ja eheytyä. Mutta sitä jäin miettimään, miten mahdottomasta käytöksestä ja mahdollistajan roolista mennään eteenpäin ja pelko selätetään? Jos minun uhrautuminen arjessa mahdollistaa puolison luistamisen vastuusta tai puolison luistaminen vastuusta mahdollistaa minun uhrautumiseni, niin mitä askeleita tarvitaan parempaan arkeen?

Ajattelen, että molemmilla on vastuu lopettaa toisen käytöksen mahdollistaminen. Tunnistaa, että tämä käytös on mahdotonta. Osoittaa rakkauttaan, jotta turvallisuus parisuhteessa säilyy. Käsitellä pelkojaan ja vahvistaa itsetuntemustaan ja -luottamustaan. Etsiä rakentavia sanoja kertoakseen, millainen käytös on mahdotonta, vaikka kommunikointi onkin välillä tosi vaikeaa. Ja ennen kaikkea rohkeasti käsitellä vaikeita asioita.

Vaikeat asiat eivät piilottamalla katoa mihinkään. Ainut mahdollisuus selättää ne, on tunnistaa, kohdata ja käsitellä ne. Se mahdollistaa eteenpäin menemisen. Haluan oppia mahdottoman käytöksen ja sen mahdollistamisen lopettamista. Ja onnellisuuden entistä parempaa mahdollistamista meille molemmille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.