Läheisyys

Vietimme viikonlopun avioliittotapahtumassa. Siitä nousi halu kirjoittaa läheisyydestä. Arjessa juuri läheisyyden ylläpitäminen on usein haastavaa. Henkinen ja fyysinen etäisyys hiipii herkästi arjen kiireen ja väsymyksen keskellä puolisoiden väliin.

Mietin, miten kuvailisin läheisyydentunnetta? Se on lämmin, suora, helppo, luonteva, rento ja hyvä olo puolison kanssa. Kuin maailman mukavin vaate päällä. Mikään ei kiristä, paina tai ahdista.

Mietin myös, miten läheisyydentunne syntyy? Keskustelemalla: jakamalla ajatuksia, tunteita, havaintoja, menneitä, toiveita ja antamalla läsnäoloaikaa toiselle. Olemalla lähellä: silittämällä, halaamalla, hieromalla ja suukoilla. Läheisyys syntyy myös kuuntemalla, empatialla ja huomioimisella. Se syntyy kohtaamalla kipeitä asioita yhdessä ja hoitamalla haavoja yhdessä.

Avioliittotapahtumien kauneus on keskustelemisen ja turvallisen ilmapiirin hyvä, positiivinen kupla. Hetki, joka on rauhoitettu kohtaamiselle oman puolison kanssa ja yhdessä jakamiselle toisten avioparien kanssa. Läheisyys vahvistuu avioliittotapahtumassa sen kautta, että saamme yhdessä tukea muita ja voimme itse saada tukea muilta pariskunnilta. Kokea asioita yhdessä ja käsitellä niitä yhdessä. Saadaan oppia yhdessä. Nauraa ja toisinaan itkeäkin yhdessä. Saadaan uskaltaa mennä syvälle yhdessä.

Läheisyys on yksi elämän hienoimpia tunteita. Se on seesteisyyttä, syvyyttä, riittävyyttä, turvallisuutta, herkkyyttä ja hellyyttä. Avioliittotapahtuman jälkeen askel on kevyt ja käsi toisen kädessä on lämpimässä ja lujassa otteessa. Arki tulee taas. Mutta läheisyys on lujittunut ja halu ja ymmärrys vaalia läheisyyttä arjen keskellä on taas vahvistunut. Läheisyyden lämpö jää sydämeen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.