Hymni arkirakkaudelle

“Mua rakastat, se riittää, kaiken muun voin unhoittaa”. “Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis’ kun katsoa saan.” Kuulostaa hyvältä. Mutta ei se mennyt niin. Tämä on hymni arkirakkaudelle.

“Sulle vaikka tähden hankin, kestän osan kovimmankin, jos vain sinä haluat.” Tähdet ja suuret timantit. Harvoinpa ne ovat onnea tehneet. Eikä uhrautuminen. Olla nöyrä ja terveellä tavalla ylpeä. Osata antaa ja ottaa vastaan puolin ja toisin. Rakkautta, hellyyttä, tukea, apua ja ystävyyttä. Siinä on pohjaa.

“Välitä en maailmasta, luopua voin mammonasta, jos vain sinä haluat.” Sellainen ei voi kestää, joka pyörii vain oman tai edes meidän navan ympärillä. Välittäminen on tärkeää. Paitsi sinusta, minusta ja meistä, niin myös muista ja monesta muustakin asiasta. Ja töitäkin täytyy tehdä elantonsa, meidän elannon, eteen.

“Kun et sinä luotain lennä, kaiken muun mä annan mennä, jos vain sinä haluat.” Suhteen perustalla?! Luovun ystävistä, harrastuksista, itsestäni ja elämästäni? Kun jakamaan nimenomaan on saanut tulla. Molemmat. Jakamalla monet asiat tuplaantuu, kevenee ja paranee. Ja jakamalla saa myös kasvaa. Jakamalla haavansakin.

Hymni arkirakkaudelle on hymni terveelle rakkaudelle. Sinisilmiin katsominen ei ratkaise ongelmia, mutta rakkaus suhteen perustana haluaa ratkoa ongelmia. Rakkaus on elävää rakkautta, joka vaikuttaa ja toimii. Rakkaus antaa voimia rakkaudentyöhön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.